Muotoilun näyttö

Tein muotoilun näytön hieman poikkeuksellisesti osittain kotona äidilleni, koska tuli hieman viime tinkaan tieto, että multa puuttuu muotoilun näyttö.

 Sain käteeni punavalkoraidallisen kankaan ja ajatuksena oli muotoilla vaatteeseen raitoja vino- ja vaakasuuntaan sekä tehdä hieman laskoksia. Aluksi suunnitelma tuntui sekavalta, enkä oikein ymmärtänyt, että miten sellainen muka onnistuisi, mutta ei se loppujen lopuksi niin vaikea ollutkaan.

Aloitin muotoilun ensin harjoituskankaalla, josta saisi myös kaavat koeversiota varten. 

laskoksia

tälläinen kaava tuli

takakappale

 Koeversiota sovittaessa huomasimme, että olkapäätä pitää nostaa lisää, että raidat menee paremmin ja laskosten paikkaa piti hieman siirtää, sekä niistä piti tehdä pienempiä ja muutama lisää, jotta tunika näyttäisi paremmalta. Kaulua-aukkoa piti myös hieman suurentaa, jotta se olisi sulavamman näköinen. Lopult kaavat näyttivät tältä.

Leikkaamisen jälkeen piti vain ommella tunika kokoon ja sitten se olikin valmis. Kuvien nukke on hieman liian pieni, joten siksi tunika ei ole niin istuvan näköinen.

 

Villakangastakki

Viimeinen työni ennen työssäoppimista oli villakangastakki. Takin teko meni suhteellisen nopeasti ja sujuvasti, vaikka takissa olikin monta erilaista yksityiskohtaa. Takissa on liivitaskut, päällystetyt napit, vyö ja vyönlenkit sekä ikään kuin pidennetty pystykaulus. Eniten pohdintaa tuotti kaulus, sillä se ei ollut ns. peruskaulus. Kaulusta tehdessä tuli huomattua myös, että sitä pystyy pitämään monin eri tavoin, mikä tuo takkiin monipuolisuutta.

Villakangastakin tekeminen tuntui paljon tarkemmalta kuin muut työt sillä sitä piti sovittaa melko useasti. Sovitettiin kaavat, koeversio, koottu takki, joka sovitusmuutosten jälkeen sovitettiin jälleen, hihan istuvuutta sovitettiin pari kertaa ja viimeisessä sovituksessa tarkistettiin kaiken istuvan hyvin ja katsottiin nappien paikkaa.

Kaavojen sommittelua.

Hihan istuttamista

Lopputulos

Taskun reunat ommeltiin kiinni käsin

Taskupussi

Vyönlenkit laitoin taka- ja sivusauman kohdalle

Kun olin saanut ommeltua vyönlenkit paikoilleen, aloin yhdistämään vuorta miehustaan.

Vuoren ja miehustan yhdistämistä

Lopuksi tein napit, napinlävet, siistin takin langanpätkistä ja sitten takki olikin jo valmis.

Tarvittavat välineet napin tekoon

Valmis nappi

Valmis takki asiakkaan päällä

-A

Vanhojen tanssimekko

Päättötyönä tein vanhojen tanssimekon. Normaalisti päättötyö tehtäisiin jakun jälkeen, mutta tanssien ajankohdan vuoksi tein päättötyön ennen jakkua.

Mekko oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen ''äkkiä hurautan koneella mekon kasaan'' -prosessi. Aluksi tein kaavat liian isoiksi, koska en tajunnut, että ne pitää piirtää nollaväljyydellä, joten yläosa oli aluksi liian iso. Korjauksien jälkeen se oli liian pieni. Koeversioita piti tehdä yläosasta 3-4 kappaletta ennen kuin pääsin oikean kankaan pariin.

Kaavat olivat lopulta melkein enemmän teippiä, kuin kaavapaperia.

pääntielle ja kädenteille kiinnitettiin n. 1cm levyinen pala tukikangasta

Pitsiä oli niukasti, joten minun piti yhdistää pitsipaloja kuvion mukaan, jotta sain kokonaiset takakappaleet ja selkäpalan kasaan. Pitsin ompelu oli muutenkin täysin uutta minulle. Muotolaskosten teko oli ihan erilaista.

Pitsissä muotolaskokset merkitään ensin harsimalla, jonka jälkeen leikataan kuvion mukaan toista sivua pitkin. Sitten harsilangat laitetaan päällekkäin ja muotolaskos ommellaan kiinni käsin tai ompelukoneella. Itse ompelin muotolaskokset käsin, koska koin sen helpommaksi.

Selkäpala sujui ilman ongelmia ja vuorikin melkein, sillä yläosassa piti tehdä uudet palat takakappaleista, koska unohdin ottaa huomioon, että vuori on ns. nurinkurin ja muotolaskos oli oikealla puolella pienempi, joten piti tehdä ne sitten äkkiä uudestaan. Lisäksi helman vuorta piti pienentää aika reippaasti, mutta ei siitä mielestäni suurta vaivaa ollut.

Silmukoista ei tullut ihan niin jäykkiä kuin piti, mutta kyllä ne käyttökelpoisia olivat. Silmukat asettelin vasemmalta puolelta selkäpalaan, jonka ompelin päällikankaiden ja vuoren väliin. Oikealle puolelle asettelin silmukat päällinkaaseen (ja pari viimeistä helman vuoreen).

Pieni tukipala tukemassa vuorikankaassa olevia silmukoita

Tylliä oli vaikea käsitellä, sillä sitä oli niin mielettönän paljon ja poimutuslangat jouduin tekemään pari kertaa uudestaan, koska ne katkesivat tai jostain syystä vain purkautuivat. Lisäksi tylliä ommellessa sain kamalia sähköiskuja jatkuvasti. :D

Tylli oli kahdessa pienemmässä palassa ja yhdessä todella isossa palassa. Pienemmät palat yhdistin ja ison palan asettelin nelinkerroin ja yläreunaan tein molempiin poimutuslangat. Poimuttamisen jälkeen ompelin tyllit kiinni vuoreen ja sen jälkeen ompelin koko homman kiinni yläosaan.

Lopuksi lyhensin helmat ja ompelin pari painonappia selkään, jotta selkäpala pysyy paremmin paikallaan.

Välillä tuntui, että olen haukannut liian ison palan purtavaksi, sillä tekemistä mekossa riitti ja aikataulu oli kiireinen. Lisäksi uuttakin asiaa tuli, kuten kuinka työstää pitsiä, kuinka tehdä tyllihelma, silmukat ym. Kaikki tämä myös vaikeutti itsenäistä työskentelyä. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen lopputulokseen. Sain mekon tehtyä hieman etuajassakin ja kyllähän siitä siistin näköinen tuli. 

Ja vaikka mekon teko ei siis ollut helpoimmasta päästä ja hermot oli välillä kireällä stressin ja pidennettyjen koulupäivien takia, en olisi halunnut tehdä mitään muuta tuotetta päättötyönä. Ensimmäisenä vuotena ajattelin, että olisi hienoa tehdä päättötyönä jokin mekko ja viime keväänä työssäoppiminen Haavemaassa sai minut päättämään, että mekko on se, minkä haluan tehdä. Onneksi siitä tuli mahdollista, sillä oli hienoa oppia mekon teosta. Lisäksi oli tuote mikä tahansa, kaikki stressi ja kiristyneet hermot unohtuu, kun näkee asiakkaan tyytyväisen hymyn kasvoilla ja silloin itsellekkin tulee tosi hyvä fiilis.