Hulmuavat helmat

Ensimmäinen iso asiakastyö, eli hame on vihdoinkin valmis. Ensimmäiseksi asiakkaaksi saimme valita jonkun tutun, kuten perheenjäsenen, ystävän, luokkalaisen jne. Kaikki tuttuni asuvat muualla, joten tein hameen luokkalaiselleni Mariellalle. 

Hameen teko:
Ensimmäisenä tietenkin kyselin minkälaisen hameen asiakkaani haluaa ja toiveiden pohjalta aloin suunnittelemaan hametta. Minulla ei ole kuvaa suunnitelmasta (lisään myöhemmin), mutta päätimme, että teen hänelle pohkeisiin ulottuvan kynähameen, jossa on halkio takana, leveä kaarroke, sivukaitaleet ja kaarrokkeessa takana sellainen rastikoriste. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli myös edessä napit, mutta jätimme ne pois, jotta hameeseen ei tulisi liian paljon kaikkea koristeita.

Kaavojen teko oli monivaiheinen ja pitkäveteinen. Ensin täytyi tehdä perushameen kaava suhdekoossa 1:3 asiakkaan mittojen mukaan. Tämän jälkeen tehtiin peruskaava oikeassa koossa (1:1) ja tehtiin harjoitushame.

Kutistui hieman silityksessä.. -.-

Harjoitushameen jälkeen alkoi kuosittelu ensin suhdekoossa 1:3 ja sen jälkeen kuositeltiin suhdekoossa 1:1. Tämän jälkeen 1:1 kuosittelukoosta piirrettiin irtonaiset kaavat, jotka liimattiin toiselle paperille ja tästä vielä kerran piirrettiin lopulliset kaavat, joihin tehtiin lisäksi saumavarat.

kuosittelu suhdekoossa 1:3

kuosittelu suhdekoossa 1:1

irtonaiset kaavat

Lopulliset kaavat saumavaroineen

Tämän jälkeen päästiin kankaan kimppuun. Asettelin kaavat paikalleen, leikkasin palat ja ompelin ne toisiinsa kiinni.  

Kun olin ommellut palat yhteen ja kaarrokkeen miehustaan, oli sovituksen vuoro, jossa katsottiin mistä pitää ottaa kuinkakin paljon pois, jotta hameesta tulee istuva ja oikean muotoinen. Kun olin tehnyt muutokset, sovitimme hametta uudestaan, jotta näimme, että muutokset ovat hyvät ja onnistuneet.

Muutoksien jälkeen

Todettuamme muutokset hyviksi, päätimme, että teen sivukaitaleiden reunoille tikkaukset viininpunaisella langalla, jotta ne tulisivat hieman esille. Tämän jälkeen tein piilovetoketjun, jonka jälkeen vuorossa oli kaarrokkeen sisäpuoli. 

Leikkaisin toiset kaarrokepalat ja liimasin niihin tukikangasta, jotta siitä tulisi tukevampi. Ompelin kaarrokkeiden yläreunat yhteen. Tämän jälkeen leikkasin vuoresta palat, ompelin ne yhteen ja sitten ompelin kaarrokkeen alareunan ja vuoren yläreunan yhteen. Lopuksi vielä tein tikkauksen kaarrokeen yläreunaan, jotta se pysyisi siistinä ja tasaisena.

tikkaus

kaarrokepalat sisäpuolelle

Seuraavaksi minun piti ommella vuori kiinni vetoketjun reunalle.

Tämän jälkeen aloin tekemään taakse tulevaa rastikoristetta. Päätimme käyttää kuminauhaa, jotta hame olisi helpompi laittaa päälle. Ommeltuani kuminauhat paikoilleen oli jälleen sovituksen vuoro. Kävi ilmi, että rastin teko oli hieman hankalampaa kuin olisi luullut, sillä vetoketjun molemmille puolille täytyi tehdä muotolaskos ja kuminauha veti kaarrokeen reunoja vähän rutulle, joten piti pohtia keino, jolla saisin kaarrokkeen reunat pysymään suorina.. Päätimme tehdä asian viimeiseksi ja siirryin hameen helmaan.

Ensin huolittelin päällikankaan reunan, käänsin, silitin ja ompelin sen. Tämän jälkeen leikkasin vuoren helman yhtä pitkäksi kuin päällikankaan reunan ja tein päärmeen. Tämän jälkeen leikkasin palan halkion kohtaa pois, huolittelin reunan, avasin huolittelun langat ja neuloin ne päärmeen sisään.

Lopuksi päätimme laittaa rigilinenauhaa tukemaan rastia. Rigilinenauhaa käytetään mm. juhlamekoissa ja korseteissa.

Itsearviointia:

      Tämän hameen teko ei ollut todellakaan mikään helppo nakki. Jo pelkkien kaavojen kanssa tuntui kestävän ikuisuus, sillä se oli todella tarkkaa. Pienikin virhe kaavassa aiheuttaisi virheen hameessa. 

      Harjoitushame oli minulle harjoitushame isolla H:lla, sillä aluksi toinen muotolaskos oli hieman pidempi kuin toinen. Suurin kompastuskiveni oli kuitenkin vetoketju. Vaikka olen kotona aikaisemmin tehnyt vetoketjun samalla tavalla joihinkin cosplaypukuihin, en vain millään meinannut saada ommelta tällä kertaa suoraan. Hermothan siinä oli mennä.

      Kun lopulta pääsin tekemään oikeaa hametta, niin mielestäni kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes minun täytyi tehdä ne viininpunaiset tikkaukset. Tikkaus on siis näkyvä tikki, joita on esim. farkuissa. Ei oo niin helppoa. Minun täytyi ommella pitkää suoraa täsmälleen samalla etäisyydeltä. Pienikin lipsahdus niin täytyi purkaa ja aloittaa alusta. Ja näitä piti tehdä neljä. Taisin tehdä tikkauksia n. 3 tuntia. 

      Toinen kompastuskivi oli (surprise, surprise) vetoketju! Huolimattomuuttani aluksi ompelin toisen puolen vetoketjusta liian alas, joten purkasin sen ja tein uudestaan. Saatuani vetoketjun valmiiksi opettaja totesi, että olin ommellut vetoketjun hiieman liian sisään, mutta purkamisen sijaan päätimme korjata asian eri tavalla, mutta sekään ei aluksi mennyt ihan onnistuneesti. Vetoketjut ei selvästikkään oo mun juttu.

       Muuten hame tuli tehtyä ilman sen suurempia ongelmia. Toki sen rastin kanssa oli vähän pohdittavaa, mutta siihenkin löytyi helppo ratkaisu. Olin todella tyytyväinen itseeni, kun sain hameen valmiiksi. Lopputulos oli onnistunut ja siisti ja asiakaskin sanoi olevansa tyytyväinen. :)

Valmis hame asiakkaan päällä: 

Seuraavaksi teemme itsellemme neulepaidat.

P.S. Pahoitteluni kuvien vähäisestä määrästä. Minulla alkoi tulla hieman kiire hameen teon kanssa, joten unohdin täysin ottaa kuvia tekovaiheista.

Ensi kertaan. (:

-A

Pientuote

Seuraavaksi teimme pientuotteen. Minä päätin tehdä pienen valkoisen bilelaukun, jossa oli keskellä tekonahasta pääkallokoriste ja reunoilla niittejä.

tunnelmakuva

Seuraavaksi olikin kaavojen teon vuoro. Piti pohtia minkä pituinen ja levyinen laukku on mistäkin ja minkälaisilla kaavoilla saisimme laukun aikaiseksi. Itse koin kaavojen teon suhteellisen helpoksi, mutta minun laukkuni kyllä olikin aika yksinkertainen. Suurinta pohdintaa taisi vaatia sivukaitale, sillä halusin siihen sellaisen syvänteen, joten minun täytyi tehdä sivukaitaleen alaosasta hieman levenevä. No ei siitä syvänteestä loppujen lopuksi tullut sellaista mitä tarkoitin, mutta ihan nättinä koristeena ainakin se toimii. Ennen kuin saimme leikata kaavoja millään tavalla, opettaja tarkisti, että kaavat olivat varmasti hyvät ja toimivat.

Seuraavaksi asettelimme kaavat kankaaseen ja ennen leikkaamista opettajan täytyi tarkistaa, että kaavat on laitettu oikein, sillä niitä ei voi vain läntätä kankaalle. Pitää katsoa, että taitettu osuus on suorassa ja että langansuunta on oikea. Valkoinen kankaani oli aika tukevaa, mutta tein siitä vielä tukevamman käyttämällä liimatukikangasta. Ja tietenkin minun piti myös leikata palat laukun vuoria varten.

laukun vuorikangas

Kun olin saanut tukikankaat silitettyä kiinni, aloitin tekemään pääkalloa. Leikkasin sille silmät ja nenän sekä asettelin sen paikoilleen. Ompelin sen kiinni kotikoneella siksak-ompeletta käyttäen. Tämän jälkeen asettelin sille niittihampaat paikalleen. 

Tämän jälkeen ompelin vetoketjun, ja yhdistin kaikki sivuosat (sivukaitaleet, alaosa, päällinen) yhteen. Sitten ompelin etukappaleen eli sen missä on pääkallo, kiinni sivuihin ja kiinnitin niitit.

Tämän jälkeen ompelin takakappaleen laukkuun ja lopuksi olikin tehtävä enää vuorikangaspussi laukun sisälle. Ompelin sen samalla tavalla kuin päälliosankin. (sivuosat yhteen, etu- ja takakappale kiinni) Vuorikankaan kiinnitin ensin kääntämällä laukun väärinpäin ja asettelemalla vuorikankaan paikalleen, niin että saumurin jäljet eivät jääneet näkyville. Sitten vain ompelin vuorikankaan kiinni. Minun täytyi kuitenkin ommella osa käsin, koska ompelukoneella loppuun asti ompelu ei vain olisi onnistunut.

Laukun tultua valmiiksi totesin sen muistuttavan enemmän meikkilaukkua kuin bilelaukkua. Tämä oli vasta ensimmäinen työ ja minun pitäisi olla iloinen, että sain sen valmiiksi, mutta itse huomasin ensimmäisenä vain kaikki epäkohdat. Osa niiteistä meni vähän vinoon ja sivukaitaleiden saumat menivät vähän eri korkeudelle, joka häiritsee minua suuresti, mutta korjaaminen olisi vaatinut tyyliin koko laukun purkamisen. Ihan ok ekaksi työksi, mutta parantamisen varaa kyllä on.

-A

Nuppineulatyynyjä

Meidän aivan ensimmäinen työ oli sorminuppineulatyyny. Pieni ja vaivaton tehdä. Meille annettiin liimaa, fleecekangasta, kuminauhaa ja korkkeja, joista sitten tämä koottiin. Korkissa oli kaksi reikää, joista kuminauha vedettiin läpi ja päät solmittiin, jotta se myös pysyy siinä korkissa. Fleecekankaasta leikattiin ympyrä, jonka reuna ommeltiin käsin etupistoilla.(toivottovasti muistin nimen oikein) Käsinompelun jälkeen vedettiin lankojen päistä, jotta reuna rutistui yhteen ja siitä muodostui tuollainen kupu, joka täytettiin vanulla. Lopuksi fleecepallo liimattiin korkkiin kiinni ja siinä se. Ei tuossa kauaa nokka tuhissut.

Toisena pikkutyönä teimme toisen nuppineulatyynyn. Tosin tällä kertaa ranteeseen ja mallin sai suunnitella itse. Itselle tuli perusidea, että teenpä kissan pään, jonka naama on myrtsi, koska noh, eihän se kivaa ole, että on naama täynnä nuppineuloja. HEH HEH. 

Ihan ensimmäisenä oli tietenkin nuppineulan suunnittelu ja seuraavana piti tehdä kaavat.

Kun olin saanut palat leikattua, aloin ompelemaan kissan kasvoja käsin.

Kun sain kasvot valmiiksi, yhdistin nurjat puolet ja ompelin palat yhteen. Jätin kuitenkin yhden isomman reiän, jotta saisin käännettyä nuppineulan täyttöä varten ja lisäksi jätin kaksi pientä reikää, jotka toimivat kuminauhan paikkana. Ompelin kuminauhan paikalleen, käänsin työn ympäri ja täytin vanulla. Lopuksi ompelin isoimman reiän käsin kiinni. Siinä se sitten olikin. Valmis.

valmis

Kuten kuvastakin näkyy, kuminauha meni hieman liian tiukalle, mutta noh, se kyllä löystyy ajan kuluessa. Lisäksi olisin voinut laittaa hieman enemmän vanua, mutta muuten olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Seuraava työ oli pientuote (eli laukku), mutta siitä seuraavassa postauksessa lisää. :)

-A

Uudistunut blogi

Noniin, oon saanut blogin uusittua ja nyt olisi tarkoitus aloittaa uudistunut blogi, jolla on periaatteessa sama aihe kuin vanhalla; vaatteet.
Tämä blogi siis kertoo opinnoistani, töistäni ja edistymisestäni Jyväskylän ammattiopistossa ja toimii samalla oppimispäiväkirjana/portfoliona opettajaa varten. 

-A