Kevätprojekti

Kevätprojektina teimme päiväkodille ryhmissä eläinasuja. Ryhmääni kuului Titta ja Mariella ja me teimme ketun. 

Aluksi teimme koeversion, jonka mukaan muokkasimme kaavoja ja aloitimme lopullisen ketun teon. Koeversio oli hieman lyhyt lahkeista ja hihoista.

Kettuhaalarin ompelu oli helppoa ja aika nopeaa. Valkoiset osat ommeltiin siksakilla ja sivu-, takasaumat, hupun saumat ja muut menivät saumurilla. Vetoketju ommeltiin tietenkin ompelukoneella. Siinä se. 

Tässä ryhmätyössä oli toki hieman vaikeampi jakaa tasapuolisesti tekemistä, sillä kun yksi ompeli saumurilla, vaikka sivusaumat niin kahdella muulla ei saattanut olla tekemistä sillä aikaa. Tämän tekeminen oli kuitenkin mukavaa, sillä se oli erilaista materiaalin vuoksi ja ei sitä varmaan kauhean usein tule tehtyä eläinasua.

- A

Näyttö; kangaskassit

Teimme näytön 3-4 hengen ryhmissä. Mun ryhmään kuului Nitta ja Melissa. Tehtävä oli ihan yksinkertainen. Saimme yhden valmiin kangaskassin malliksi ja meillä oli kaksi viikkoa aikaa miettiä mallin perusteella poikkileikkauskuvia, työjärjestystä ja tehdä ryhmänä 18 kangaskassia. Jokainen ryhmän jäsen teki yhden kassin kokonaan itse ja loput 15 tehtiin yhdessä ns. liukuhihnatyönä. Tosin sovimme, että jokainen tekee vähän kaikkea tasapuolisesti.  

 

Kaikki meni sujuvasti, sillä ryhmän yhteistyö toimi hyvin. Ainoa vaikeus oli ehkä siinä, että halusi tehdä mahdollisimman siistiä jälkeä ja suoraa tikkiä, koska kyseessä oli kuitenkin näyttö, mutta ei ollut aikaa ruveta purkamaan ja tekemään kokonaan uudestaan jokaista hiemankin epäsuoraa tikkiä. Tälläisenä perfektionistina se oli oikeastaan aika turhauttavaa, että halusi tehdä parastaan, mutta noh, aika ei anna periksi.

Ja kyllä, kuvia on erittäin huonosti enkä edes muistanut ottaa kuvaa valmiista kangaskassista. :D

-A

Kauluspaita

Neuleen jälkeen aloimme tekemään kauluspaitaa. Asiakkaani oli Sirja. Aloitimme suunnittelemalla mallit ja tekemällä kaavat (niin kuin aina tietenkin) 

Asiakkaani halusi kauluspaitaan babykauluksen, rusetin, empireleikkauksen, rypytystä rintojen alle ja kellotusta hihoihin ja alaselkään. Aloitin tekemällä rypytyksen, jonka jälkeen ompelin paidan kokoon, (eli ompelin empireleikkauksen, hihat ja sivusaumat). Tämän jälkeen paita oli  valmis sovitukseen.

Sovituksessa huomasimme, että selästä piti leikkausta nostaa ja että kaulusta piti muokata pyöreämmäksi ja kapeammaksi. Sovituksen jälkeen purkasin paidan, tein muokkaukset ja aloin jälleen ompelemaan paitaa kokoon, jonka jälkeen sovitimme, että tällä kertaa kauluspaita on varmasti hyvä. Kauluspaita sopi hyvin päälle, joten pääsin jatkamaan sen tekoa.
Toisen sovituksen jälkeen ompelin hihan kellotusosion hihaan ja tämän jälkeen aloin tekemään baby-kaulusta. 
Valitettavasti en huomannut ottaa kuvia paljoa kauluksen teosta. Kuitenkin aluksi ompelin ylä- ja alaosan yhteen ja silitin kauluksen niin, että sauma jäi ns. alapuolelle hieman piiloon. Kauluksen kiinnitin paitaan vinonauhan avulla, koska se teki sisäsaumasta nätimmän näköisen. 

Kun olin tehnyt kauluksen, ompelin paidan helman ja hihansuut. Tämän jälkeen tein rusetin.

Leikkasin pitkän kaitaleen, jonka taitoin keskeltä ja reunat ompelin yhteen sentin saumavaralla. Toiseen päähän ompelin kiinni narun, joka helpotti rusettinauhan kääntöä oikeinpäin. Narua vetämällä nauha saatiin käännettyä oikeinpäin, jonka jälkeen naru leikattiin varovasti irti saumaa pitkin. Kääntämisen jälkeen silitin narun litteäksi ja ompelin toisen pään kiinni käsin.

Kiinnitin nauhan käsin ommellen kolmesta kohtaa. Takaa ja molemmilta sivuilta. Kiinnityksen jälkeen rusetti oli valmis.

Rusetin jälkeen asettelin nappilävien paikat ja tein nappilävet. Tämän jälkeen oli viimeinen vaihe eli nappien ompelu.

Mielestäni kauluspaidan teko on ollut kaikista haastavinta. 

Ensinnäkin malli oli mielestäni itselleni haastava. Kauluspaidassa oli kaikkea mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Noh, opin ainakin kuinka tehdä poimutusta ja kellotusta. (jotkut tekivät näitä jo hametta tehdessä) 

Toiseksi kangas, josta tämän paidan tein oli todella liukasta eli vaikea ommella, sillä se helposti karkaa alta. Jouduin purkamaan monta kertaa, koska ommel jotenkin epäonnistui tai tuli huomaamatta laskoksia jne. Ainoastaan hihan kellotusosan kiinnitys sujui ilman sen suurempia ongelmia. 

Olin siis erittäin tyytyväinen, kun sain paidan valmiiksi.

-A

Neule

Neulepaidan teimme itsellemme. Suunnittelin väljän mallin, hupparityylisen neuleen, jossa on madalletut hihat, huppu ja tekonahkanauhaa.

tunnelmakuva

Ensin teimme peruskaavat ja niiden avulla kuosittelimme kaavat mallin mukaan,

Etu- ja takakappale (peruskaava)

hiha (peruskaava)

Huppu (peruskaava) ei tarvinnut kuositella

Kuosittelu, etukappale

Kuosittelu, takakappale

Kuosittelu, hiha

  Kuosittelussa lisäsin etu- ja takakappaleeseen keskelle 3cm ja sivuille 2cm, Olkaa pidensin 10cm, jotta saisin siitä madalletun mallin. Kaula-aukkoa suurensin etukappaleessa olalta 3cm ja keskiedusta 4cm, taka-kappaleessa otin olalta 3cm ja keskitakasta 2cm. Hihaa levensin keskeltä 2cm ja madalsin pyöriötä reippaasti ja hieman arvioiden, jotta se sopisi paremmin pidennettyyn olkaan.

 Leikattuani palat ompelin olkasaumat ja hupun palat yhteen. Tämän jälkeen ompelin hihat ja sitten sivusaumat.

Kiinnitin sirkat huppuun, jonka jälkeen ompelin hupun reunan, hihansuut ja paidan helman tasosaumakoneella. Tämän jälkeen ompelin hupun kaula-aukkoon. Viimeiseksi pujotin ompelemani tekonahkanauhan huppuun. Ja siinä se. Valmis.

Neulepaidan teko oli yksinkertaista ja ompeluosio nopea. Uudet koneet kyllä hieman jännittivät, kun tiesi, että niiden ommelta ei purattaisi niin helposti kuin lukkotikkikoneen ja lisäksi saumavaroja oli vain sentin verran. (paitsi käännöksissä 2,5-3cm) Joten kyllä siinä vähän varovaisesti ompeli. Suurin ongelmani oli hupun kiinnityksessä, sillä kaula-aukko oli hieman venynyt ja huomasin tämän vasta ommeltuani hupun kiinni, kun hupun päät eivät yltäneetkään toisiinsa, Huppu piti varovaisesti purkaa irti, asetella ja ommella uudelleen. Kankaani oli suht. venyvää, joten uutta huppua ei tarvinnut ruveta tekemään. Muuten kaikki sujui ongelmitta.

-A

Työssäoppiminen

 Ennen joululomaa olin neljä viikkoa työssäoppimassa Jyväskeskuksen Seppälässä.

          Neljän viikon aikana tein paljon erilaisia tehtäviä. Ensimmäisinä päivinä mulle opetettiin ihan perusasiat, kuten mikä henkari kuuluu minnekkin ja kuinka vaatteet viikataan mahdollisimman nätisti. Autoin myös aika paljon somistuksessa mm. höyrysilittämällä vaatteita, jotka menivät esille mallinukkien päälle ja paketoin pahvilaatikoita jouluikkunaa varten. Jouluikkunan teossa autoin myös julisteen laitossa, muovikuusen pystytyksessä ja koristelussa sekä kokosin vaaterekin, jota tarvittiin jouluikkunassa.

 

         

          Viimeiset n. puoltoista viikkoa kului enimmäkseen suureen aleen valmistautuessa. Siinä oli iso homma nimittäin ensin käytiin vaatteet läpi alelistan kanssa ja ne tuotteet, jotka kuuluivat listaan, merkittiin mustalla pisteellä. Tämän jälkeen vähän ennen päivää, jona ale alkoi (ja myöskin sinä päivänä) käytiin mustalla pisteellä merkityt tuotteet läpi listan kanssa ja merkittiin ne punaisella viivalla, mikä tarkoitti siis tuotteen olevan alessa. Käytimme listaa myös punaista viivaa merkittäessä, koska piti varmistaa vielä, ettei aleen mene vahingossa tuotteita, jotka eivät siihen kuulu.

housupino

          

       Tämä tussaaminen, vaatteiden viikkaaminen ja somistuksessa auttaminen olivat oikeastaan päätehtäviäni, koska niissä enimmäkseen aikani kului. Tein myös paljon pikkuhommia, esim. vein pahvilaatikot roskiin, pyyhin pölyjä näytepöydältä, järjestelin kynsilakkoja ja muutenkin täytin meikkipuolta, tein uudet hintalaput tuotteisiin, joista vanha oli tippunut, autoin asiakkaita, laitoin hälyttimiä tuotteisiin, vastasin muutaman kerran puhelimeen ja siivoilin paikkoja eli vein vaatteita sinne minne ne kuului ja laitoin niitä kokojärjestykseen. Tehtävää oli siis paljon ja monenlaista, vaikka helposti ajattelisi, että vaatekaupassa työskentely on vain vaatteiden viikkaamista ja myymistä. Tuossakaan ei taida olla ihan kaikkia asioita, mitä neljän viikon aikana tein.   

 Kuvia en saanut otettua kuin muutaman, sillä myyjällä ei saanut olla puhelinta myymälän puolella.

    Neljä viikkoa tuntui aika lyhyeltä ajalta, koska suurimmaksi osaksi aika kului niin sanotusti kenttätyön oppimiseen ja itse asiakaspalvelu jäi vähemmälle. Vasta lopussa tuntui, että aloin pääsemään vauhtiin, kunnes työssäoppiminen jo loppui. Kokonaisuudessaan nämä neljä viikkoa olivat mukavaa aikaa ja opin paljon uutta.

-A